Tänään minun piti junailla itseni Paholaisen Asianajaja –tapaamiseen (mikään linkittäminen ei onnistu, koska IE on jumissa ja Mozillakin osin eli osoitetta ei saa kopioitua), mutta Hamlet nuokkuu kuin kipeä lintu, kun on edelleen kuumeessa ja missä lie keuhkotaudissa, joten en saanutkaan lapsenvahtia. Harmittaa! Aionkin siis skeptisten juttujen sijaan vähän huuhastella. Olin nimittäin viikko sitten hörhökurssilla, jossa tutustuttiin mm. minun ei-länsimaiseen astrologiseen karttaani. Kyseessä on sideerinen astrologia, joka ei minulle sano juuri tuon taivaallista, mutta olen kuulemma  nousevalta merkiltäni Vaaka.  (Nouseva merkki on tässä astrologian haarassa tärkeämpi kuin aurinkomerkki.) Seuraa hieman kuvailua:

Pitkänomaiset kasvot (ilmankos yläasteella haukuttiin hevosnaamaksi ja ala-asteella jo hoksittiin että Ofelialla on noidan sivuprofiili), herkät silmät, viehättävä ulkonäkö. Mieleltään epäorganisoitunut, epävakaa, tuhlaileva, antelias, auttavainen. Rakkaudessa oikeudenmukainen, helposti ärsyyntyvä. Fyysisesti vahva ja terve, kärsii salaa sairauksista (joo, selkä prakaa ja ehkä minulla on jo salasokeritauti?). Venus tuo vahvan haaveen taiteellisiin saavutuksiin mutta on haastetta toteuttaa niitä. Koettelemuksissa äkäinen ja häiriintynyt, ei kykene koordinoimaan työtä (ei tietenkään, koska jo työ on itsessään Koettelumus.) Vauraus ja status eivät merkitse paljoa, henkinen vauraus tärkeämpää. Hyvä opettaja tai näyttelijä, vetää puheella ihmisiä puoleensa. Kirjoittamisen lahja, ilmaisee sen kautta ajatuksia. Enemmän henkinen kuin materialistinen. Heikkoutena hillitön luonteenlaatu. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja velvollisuuksien täyttäminen tärkeää. Kokee että elämä on työtä, palvelua ja kärsimystä.
Venus tekee herkäksi toisten tunteille, tässä korkeasti kehittynyt vanha sielu, jonka ihmiset ymmärtävät usein väärin. Jossain vaiheessa vauraus ja mahdollisuus korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan. Aistillisuutta ja kiusaus syrjähyppyihin, haluaa jonkun muun puolison kuin on. Elämäntehtävä voi olla hyvinkin erikoinen, erikoinen osa yhteiskunnassa: voi olla tehokas johtaja, herkkä runoilija, suuri pyhimys, suuri irstailija, suuri näyttelijä. (Jos valitsen irstaan nunnan osan ja kirjoittelen runoja ja järjestän kirkollista draamaa...?) Haluaa tehdä yhteiskunnallisen muutoksen ja maailmasta paremman paikan elää. Mielen tasapaino voi häiriintyä. Taipuvainen liittymään yhteiskunnan hylkiöihin ja vähäosaisiin ja samastumaan heihin. Älyllisesti monipuolinen, ei ole asiaa jota ei osaisi tai voisi tehdä.

Mjääh, enempää ei jaksa, karsin jo paljon ja jätin huoneet, aspektit ja planeetat mainitsematta, koska en ole vielä kirjoittanut sekavia muistiinpanojani puhtaaksi ja koska ne eivät kenellekään kertone mitään sen kummempaa. Olen siis epävakaa hylkiö, joka meditoi pylvään nokassa henkistymässä ja joka haluaa olla kiltti veronmaksaja (käytyään välillä vähän irstailemassa) – ja odottaa sitä vaurautta, asemaa ja menestystä...

Tuolla kurssilla minun piti myös palata syntymäni hetkeen ja aloittaa nyt uusi elämä. Vielä ei ole näkynyt mitään. Huomenna juhlin syntymäni päivää (sitä ensimmäistä, ei tätä uutta) ja aion pitää taukoa (taas kerran) toimimattomasta dieetistä... Pääosin ravintoni koostuu munista, rahkasta, kalasta, kanasta, levästä, pähkinöistä, vihreästä teestä, ruisleivästä, hedelmistä ja salaatista (toimimaton = en silti laihdu), mutta huomenna mussutetaan kakkua ja pullaa. Olen muuten huomannut, että tänä vuonna kun syön kalaa, pähkinöitä ja öljyä useammin kuin esim. viime vuonna, iho ei kuivu niin paljoa kuin ennen. Naama ei kutita ja punoita! Sisäinen rasva lienee oikeasti parempi vaihtoehto kuin purkkirasva. Lähden nyt makuuhuoneeseen odottamaan uutta elämää ja jälleensyntymistä, jos yön aikana jokin aukenisi. (Luin juuri myös Coelhon kirjan ”Alef”, jossa menneitäkin elämiä käsitellään. Viihteellistä luettavaa mutta teoksen loppu ei ihan auennut. Ehkä en ole enää superhörhö?)

P.S. Alan epäillä älyllistä kapasiteettiani. Siis en päässyt tapaamiseen, koska Hamlet oli TÖISSÄ. (Pakko korjata...) Muistin vain sen, miten kipeä lintu saapui kotiin kuumehorkassa ja yskien keuhkonkappaleita. Muutenkin, tämä kirjoitus on aika aivokuollut. Minkähän planeetan vaikutusta sekin on.
 

Kakkonen. Tämän numeron kirjoitin tänään vaalikorttiin (hassua, olen unohtanut miksi sitä kutsutaan - onko se äänestyslomake? Lappu?) hetkeäkään miettimättä. Aiemmin kiukuttelin ja stressasin, miten ihmeessä voin äänestää toisella kierroksella ja ketä, jos jatkossa on Niinistön kanssa esim. Lipponen tai Väyrynen. Olisin ollut sormi suussa lähipostissa. Nyt valinta oli äärimmäisen helppo. Haavisto on vaalikoneissa tullut minulle toiseksi vaihtoehdoksi ja vaikka esim. Kansan Uutisten keskustelupalstalla parjataan Haavistoa samanlaiseksi porvariksi kuin Niinistöä, niin silti koen hänet tuhat kertaa parempana vaihtoehtona kuin vanhan jäärän, tylynoloisen ja jääkaappimaisen Niinistön. Ja miten ne voisivat olla niin samanlaisia, jos monet kuitenkin saavat vaalikoneissa tuloksen jossa Haavisto on ensimmäisten joukossa ja perää pitää Niinistö?

En ole koko aikana osannut miettiä sitä, millaista olisi, jos linnanjuhlissa kättelisi kaksi miestä. Minusta tämä on irrelevantti kysymys. Minusta presidentin puolisolla ei ole väliä. Sitä mietin, miksi kukaan ei paheksu Niinistön ja Haukion ikäeroa. Eikö yhtä pervoa ole ottaa vaimo, joka ikänsä puolesta voisi olla oma tytär? Jos mietin omaa elämääni, osaan kuvitella itseni naisen kanssa mutta en todellakaan osaa kuvitella itseäni kuuskymppisen patun kanssa. Eli tulipa nyt tähänkin sitten otettua kantaa, koska tämä puolisoasia näyttää olevan niin kovin tärkeä tässä kisassa... (Lukekaa myös Saaran loistava kirjoitus Haavistosta! Itse asiassa niitä on kaksi, tässä toinen.)

Yksi tärkeä erottava tekijä Niinistöllä ja Haavistolla on vastaus talouskasvukysymykseen, siis minun mielestäni. Niinistön mielestä talouden tulee kasvaa, Haavisto ottaisi luonnonkin huomioon - talous ei voi kasvaa rajattomasti koska maapallo ei kestä, muita ratkaisuja olisi kai keksittävä... Presidentillähän ei valtaa kovin paljon ole jäljellä, mutta joka tapauksessa mieluummin katselisin maan johdossa Pekkaa kuin Saulia. Pahoin pelkään, että Niinistö silti voittaa - korviini on kantautunut uutisenpoikasia, joiden mukaan kansa äänesti tahallaan Haaviston jatkoon Niinistön kanssa, jotta Lipposesta tai Väyrysestä ei nyt ainakaan tulisi presidenttiä. Eli toisella kierroksella sitten suurin osa Haavistoa äänestäneistä antaakin äänensä Niinistölle, jota todellisuudessa kannattavat. Vähän ihmettelen, miksi ei heti voinut antaa ääntä sitten Niinistölle...? Ja Saarahan joskus hyvin totesi, että valitettavaa, jos ihmiset eivät osaa erottaa äänestyskorttia lottokupongista. Ei sinne mitään veikkailemaan mennä!

No, nyt olen itse kantanut korteni kekoon, tuli mitä tuli, sen kestämme! Rouva Polonius lähti, minä olen poikki. Olin haalinut kauhean määrän ohjelmaa ja asioita hoidettavaksi... Aika meni nopeasti ja mukavasti. Vasemmistoliiton kirje ei onneksi vielä tullut, ja Berliinistä en uskaltanut mitään sanoa. Kääk. Mutta villiä menoa oli täällä muutenkin. Menetin lopullisesti hermoni naapureihin, joista olen kerran jo tehnyt valituksen toisen naapurin kanssa. Tyttö on blondi itänaapurista, poika suomalainen keikari, jolla luultavasti vähän heittää korvien välissä. Jumalaton pauke, rytke ja kailotus koko ajan, alakerrassa kattokruunut tärisee ja meillä taulut paukkuu seinillä, kun he hoitavat aviollisia velvollisuuksiaan, ja usein riidat kestävät aamusta iltaan hirveällä karjunnalla. Nyt selvisi sekin, että yksi toinen naapuri on nähnyt, kun tämä nuorimies pieksää naistaan rappiksessa. Kirsikkana kakun päällä on uusi keittiövehe, jota on jurrutettu parhaimmillaan neljä kertaa päivässä ja myös keskiyöllä. Sen ääni kuuluu läpi koko pikkuisen kerrostalon, minä luulin aluksi että rekka on takapihalla (siellä on metsää, sinne ei voi ajaa edes autoa) ja minun alakertani luuli että parkkipaikalla kaasutetaan autoa. Ei, se ääni tulee yksien keittiöstä... Kun taas klo 23 jälkeen alettiin jotain vääntää, minä tartuin oksaan joka minulla on kotona ja hakkasin seinää niin että oli käsivarret irrota. Seuraavan päivän mies ravasi soittelemassa kaikkien ovikelloa (meillä se kävi KOLME kertaa), mukafiksuna, ystävällisenä, hymyilevänä ja ihanana. "Ei me koskaan tapella! Ei meillä huudeta! Ne on tuon yhden perheen lapset!" (Ai pienet lapset tappelee englanniksi vai?! HAH.) Kuulemma he ostivat uuden koneen satasen kalliimmalla koska siinä on äänenvaimennin. Virkoin että viekää se sitten huoltoon, ei meinaan toimi...

Kunpa heidät voisi häätää! Se mies vaikuttaa jotenkin omituiselta, kun esittää niin hyvää ja fiksua, mutta kun kotiovet sulkeutuvat, niin joku helvetti pääsee seinän takana irti. Muistelen alkuaikoja kun ne olivat muuttaneet tänne, miten koko talo mietti, pitääkö kutsua apua, että saako joku turpiin vai onko kyseessä seksiakti... Kyseessä oli seksiakti. Meno on siitä vähän hiljentynyt, mutta ei riittävästi. Ja nainen todellakin taitaa saada myös turpaan. Nyt siellä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, taisivat säikähtää oman alakertansa tiukan tädin saarnaa. Ja lupasivat kuitenkin, että eivät enää käytä sitä helvetinkonetta hiljaisuusaikaan, se on pitänyt. Sanoivat tekevänsä sillä aamupalaa. Neljä kertaa päivässä ja vielä yölläkin vai?! Seuraavaksi kun siellä on ilta-aikaan riitaa ja menoa, taidamme soittaa poliisit paikalle. Eihän tällaisesta pidä vuosikausia koko talon kärsiä.

Eläkää ihmisiksi ja äänestäkää Haavistoa!

P.S. Se sana olikin äänestyslippu.

Mister Murffi on jo aloittanut vastarintaliikkeen. Lapsi on Törkeän Kipeä eli ei kun varaamaan tk-aikaa. Kappas, minun omalääkärini on edelleen se Idolilääkäri (joka eilen soitti minulle kun luuli että olin varannut puhelinaikaa - kukaan ei vain ollut kertonut minulle että olin varannut sen ja miksi...) mutta lapsen omalääkäri on se kaapinkokoinen vakavahenkinen mies, jolle kukaan näillä main ei poikastaan vie.   Kuulemma ei voi vaihtaa, koska Idolilääkärin listat eivät ole auki, hän on vain satunnaisesti töissä ja hänellä on jo liikaa potilaita. Johan on mysteeri! Olisi pitänyt eilen puhelimessa ottaa tämä asia puheeksi, mutta koko soitto tuli ihan puun takaa, sanoin vaan että eipä ole asiaa.

Kun sitten otin silmälasit pöydältä, sanka jäi käteen. Voi perse! Minullahan on tietysti varaa sekä Berliinin matkaan että uusiin rilleihin. Nyt mennään sitten puolisokeana lääkärille ja toivotaan, että kukaan tuttu ei tule vastaan ja loukkaannu, kun en tervehdi... Miinuksia ei ole kuin kaksi, mutta kyllä se sen verran vaikuttaa, että kasvot ovat vain vaaleita soikeita länttejä, kadunnimiä saa arvailla ja bussin numerot hehkuvat pelkkää epämääräistä oranssia. Piilareita en voi käyttää päivittäin, joten nyt pitää laskelmoida, minä päivinä ne tuikkaan, koska joka päivällehän olen onnekkaasti menoa järjestänyt, kun rouva P saapuu.

Olen muuten edelleen ihmeissäni tästä matkasta. Luulin aluksi, että Hamlet vitsailee, kun hoki heti, että no, joko olet varannut lennot, koska se on jne. Viimein sanoin että älä nyt, olen TOSISSANI, ja hän vastasi että on hänkin tosissaan. Miten on mahdollista, että kaikki muut asiat ovat Hamletille niin hankalia ja nihkeitä, mutta se, että vaimoke syöksyy Saksaan vain jonkun merylstreepin takia, onkin ihan että jees, mene vaan?! Tiedän kuolevani myös sinä hetkenä, kun Maud jää lentokentällä itkemään perääni.... mutta toisaalta, monet äidit tekevät myös työmatkoja ja nuoremmatkin lapset jäävät isien kanssa kotiin, joten ehkä Maud selviää. Halvemmaksi olisi tullut lähteä aamuseitsemältä, mutta kun tajusin, että silloin Maud ei tosiaankaan tule kentälle saattelemaan, vaihdoin lennon myöhemmäksi. En oikein tiedä, kumpi olisi (ollut) parempi, sanoa heipat kotona, vai sitten kentällä? Emme ole ikinä olleet näin pitkään erossa toisistamme. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Ja Hamlet ei oikein taida tajuta, miten iso juttu tämä on minulle... Sen mielestä on ihan piece of cake käydä katsomassa Meryliä toisessa maassa - minä kun taas olen aina ajatellut, että se on unelma, joka ei varmasti IKINÄ voi toteutua, ei vain ole mahdollista. No, voin toivottavasti näyttää loukkaantuneelle Maudille sitten kuvia, että katsopa, äiti kävi vähän Berliinissä, siellä oli tämä täti jonka kuvista sinäkin tykkäät... (Se nimittäin hyrähtelee aina kun näytän Streepin kuvia ja väläyttää sitten minulle aurinkoisen hymyn. )

Nyt siis päivitystahti jää harvemmalle noin viikoksi, mutta törmäillään!

BERLIININ MATKA VARATTU. LENNOT 13.2. JA 15.2., HOTELLI POTSDAMER HOF BERLIN, VIIDENSADAN METRIN PÄÄSSÄ BERLINALE PALASTISTA JOSSA MERYL STREEPILLE OJENNETAAN KULTAINEN KARHU. JA OFELIA SEISOO PUNAISEN MATON LAITAMILLA OIKEAAN AIKAAN 14.2. EIKÄ MIKÄÄN SAA ENÄÄ MENNÄ PIELEEN!!!!!!!!!!

KIITOS RAKAS HAMLET!!! LUOTTOKORTTI JA INNOSTUS ENSISEKUNNISTA ALKAEN!

*LEIJUU EIKÄ NUKU ENÄÄ IKINÄ*

Todellakin perjantai kolmastoista päivä. Pahimpana ja surullisimpana uutisena se, että suvussa on kuolemanuhkaa, mikä ei iän puolesta ole yllätys, muuten kyllä. Sairaalasta ei enää kotiuduta. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, joten jupisen pienistä.

Aloitan vaikka siitä äänestämisestä. Edelleen olen sitä mieltä, että tyhjäkin vaalilappu on parempi kuin nukkuminen, mutta ei sekään ole viisasta, että äänestetään aina sitä, joka varmasti menee läpi. (Tämä on rouva Poloniuksen neuvo, muun muassa.) Eihän todellakaan mikään ikinä muutu, jos aina annetaan äänet samoille ehdokkaille vain siksi, että ne ainakin pääsevät esim. eduskuntaan! (Tai mitkä vaalit sitten ovatkin kyseessä.) Mielestäni vaaleissa äänestämättä jättäminen tulkitaan yleensä niin, että ihmisiä ei politiikka kiinnosta. Tosin on varmasti niitäkin, jotka puurtavat sitten ruohonjuuritasolla omassa elämässään poliittisia asioita ja parantavat lähiyhteisöään, mutta eivät vain äänestä, tällaisia lienee silti harvassa. Olisihan ideaalia, jos muutoksia tapahtuisi sillä, että kansa protestoi äänestämättä jättämisellä, mutta valitettavasti näin ei taida olla. Jostain luin virkkoman, että äänestämättä jättäminen on kuin antaisi äänensä Kokoomukselle. Voipi olla!

Rouva P kuulemma tykkää Haavistosta, mutta eihän sitä voi äänestää, koska se on homo! Kuulemma olisi aivan noloa ja kamalaa, jos linnanjuhlissa olisi kättelemässä kaksi miestä. Tämä kertonee jotain presidenttimielikuvasta? Presidentti valitaan vain linnanjuhlia varten, muuhun sillä ei enää ole vaikutusta tai merkitystä... Sikäli voisin muuten itse kannattaa Niinistöä, että saataisiin ainakin yksi kokoomuslainen hommaan, jossa ei ole paljon valtaa. Rouva P tohotti minulle, että äänestät sitten Niinistöä jotta siitä tulee pressa! Kai siitä tulee joka tapauksessa, mutta en tasan ikinä äänestäisi sitä. Jos tulee toinen kierros, jossa pitää kahdesta pahasta valita jompikumpi, en todellakaan tiedä mitä tehdä. Tällaisessa tilanteessa en ainakaan kokisi, että äänestämättä jättäminen olisi protesti. Se olisi vain menetetty mahdollisuus. Hukkaan mennyt kannanotto. Valta antaa muiden päättää, että valitaan juuri se pahempi...

Tänään kävin mm. Kelassa. Jostain syystä saan siellä aina miltei paniikkikohtauksen. Viime vuosina virkailijat ovat olleet ihan ystävällisiä, mutta jokin valta-asetelma sisältyy pienen tukia hakevan ihmisen kohtaamiseen byrokratiakoneiston kanssa. Nytkin huomasin olevani jatkuvasti hengittämättä, sydän hakkasi, pyörrytti, oksetti, oli paniikki. Virkailija oli salamannopea (olen huomannut että kaikki Helsingissä tapahtuu nopeasti; aina kun vierailen Poloniuksilla ja käydään asioilla jossain, kaikki tapahtuu kuin hidastetusta filmistä ja ihmettelen, miten postikortinkin maksamiseen saa kassalla tuhraantumaan aivan järjettömästi aikaa) ja erittäin ystävällinen. Sain kaikki asiat hoidettua ja poistuin kädet täristen kahville. Nyt vain odotellaan sitten uutta asumistukipäätöstä!

Aivan ensimmäisenä aamulla oli uudempaahoitajaa. Jokin siinä tökkii, kaiketi molemminpuolin? Olen ollut onnellisehko viime päivinä, minusta tästä tulee hyvä vuosi, olen tyytyväinen tilanteeseen Hamletin kanssa, onnellinen Maudista, erittäin rauhaisan onnellinen mahdollisesta pysyvästä eläkkeestä, rahatilanne on hyvä jne., mutta koska voin hyvin, minua ei näköjään jaksettu polilla kauaa katsella. Puhuimme selästä, eläkkeestä, parisuhteesta, tulevasta ahdistusryhmästä (jota ei siis tule, koska ryhmätyöryhmä - luitte oikein, tajuton sana - on tullut siihen tulokseen että olisi liian rankkaa järjestää moniviikkoinen ahdistusryhmä; KUVITELKAA!! Repesin... ja iloitsin yllättävästä ryhmävapautumisesta), ja yhtäkkiä noin parinkymmenen minuutin jälkeen hoitsu totesi että varataas sitten uusi aika, kun tämä meni vaan tämmöiseksi rupatteluksi. Ensin se oli 10 minuuttia myöhässä ja sitten minut viskattiin sinne Kelaan liian aikaisin. WTF?! Siis pitääkö psyk. polilla JOKA KERTA olla vetämässä ranteita auki jotta siellä saa istua??? Kun ei kumpikaan edellinen hoitaja todellakaan olettanut, että joka kerta olisi jotain ihmeellistä asiaa saati ahdistusta. Ja oliko se koko homma minun vastuullani? Eikö hoitaja olisi voinut esittää muitakin kysymyksiä, kuin vaikka että mikä se voice massage on, mihin olen selästä menossa? Tuntui siltä, että nyt oli kiire saada Ofelia pois alta, kun on tärkeämpiäkin töitä tehtävänä kuin jutella mukavia hyvinvoivan ihmisen kanssa... Ja jälkikäteen ajateltuna, minusta nuo olivat ihan tärkeitä asioita: eläke (joka ei kuulemma ole sitten ihan läpihuutojuttu, koska olen niin nuori - tästähän pitää JOKA KERTA muistuttaa), selän hoito, parisuhde, ahdistusryhmä.... Ja sekin, kun yritin selittää, että typerää, kun voin nyt hyvin saatuani olla kuntsarilla ja elämässä tuntuu olevan toivoa, jos saisin pysyvän eläkkeen, niin jotta saisin sen, minun pitäisikin tosiasiassa voida huonommin kuin ennen eli systeemi on epälooginen. Uudempihoitaja ei tainnut tajuta selitystäni/kritiikkiäni, mutta turhaan kai odotinkin! Hänestä minun pitäisi myös miettiä, mikä voinnissani on mennyt huonompaan tänä aikana, jotta sen eläkkeen saisin. No sitäpä juuri!

Onpas vapauttavaa saarnata tänne. Painostan kaikkia äänestämään!!!

P.S. Kannan piskuisen korteni kekoon perhesurma-asiassa. Törmäsin metrossa perhetyöntekijään, jonka kanssa lyhyesti puimme viimeisintä tapausta. Hän sanoi, että mitään ei voi tehdä, jos perhe ei hae apua tai ota sitä vastaan. Eihän kukaan silloin tiedä, että ongelmia on. Eipä kai sitten. Ja minä itse henkilökohtaisesti (ah!) olen sitä mieltä, että kaikki maailman avut, tuet ja rahat eivät estä sitä, että rikollisia ja seonneita on aina, ja jotkut niistä sattuvat perustamaan perheenkin. Yleensä kaiketikin on ollut aiempiakin raskaan sarjan ongelmia, ei heti ruveta yllättäen tappamaan... Olen kyyninen.

Tänään kävin äänestämässä. Jotkut eivät äänestä ikinä, koska "protestoivat", kuulemma. Mikä ihmeen protesti on se, että ei vain saa luitaan liikkeelle? Minusta aina kannattaa äänestää (varsinkin jos koko ajan valittaa yhteiskunta-sitä ja yhteiskunta-tätä), vaikka sitten tyhjää, sillä eihän kukaan tiedä mistään "protestista" mitään, jos vaan jää sohvalle kitisemään itsekseen. Joku julkimo/talousihminen/kuka olikaan sanoi joskus, että tyhjän äänestäminen on tyhmää, typerintä ja hyödyttömintä mitä voi tehdä. Minusta se on kannanotto, että ei ole sopivaa ehdokasta tarjolla, ja joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin jättää kokonaan ääni käyttämättä. Minä nyt kuitenkin äänestin ihan numerolla, tietysti Paavoa! (Rouva Polonius on piakkoin tulossa tänne noin viikoksi, ja olen ihan varma, että se Vasemmistoliiton jäsenmaksu tulee juuri sillä viikolla ja sinä aamuna, kun minä en ole kotona... Siinä on sitten selittämistä.)

Asia on nyt myös niin, että minulla on jo puolisen vuotta ollut sekä polvi että selkä sökönä, siis kipeät. Vihdoin pääsin lääkäriin (kunhan ensin kehtasin varata ajan tässä iässä seitsemänkymppisten vaivasta), ja lääkäritäti oli aika hyypiö. Hyvä kun uskalsi minuun koskea - taisi vuosien ura konttorirottana vaikuttaa siihen, että käytännön tk-työ oli aika hepreaa. Sain kuitenkin fysioterapialähetteen, ja nyt olen tehnyt kaiken maailman juttuja kotona. Kyseessä lienee lannenotko ja huono ergonomia (kuinka monta sataa kertaa kotiäiti joutuukaan päivässä kumartumaan ja nostelemaan!), mutta rouva Polonius tietysti virkkoi ihme äänellä: "Kuule, ylipaino on yks, mikä aiheuttaa selkäkipua. Kumma juttu ettei sulle mitään siitä sanottu!" Voi luoja!!! BMI 25,78 eli käytännössä 26 on tietysti paha, mutta ei varmasti 3-6kg liikaa VOI aiheuttaa vielä selkävaivoja!! (Vai voiko?) Rouva Polonius kysyi myös taas, olenko laihtunut lisää, ja kun vastasin että en, hän kysyi vielä tiukkaavammin: "No ei kai vaan oo tullut mitään takas??" No ei ole, en tiedä... Olen luuseri, laiska ja syöttöporsas. Tämä keskustelu ja selkä toimivat kuitenkin hyvin herättäjinä eli syömisiä on taas korjailtu ja minun on oltava vain tiukempi, jatkuvasti. Nyt ei saa lipsua eikä antaa periksi. (Tyhmäähän se silti on ruveta huolehtimaan itsestään vasta kun tulee jotain ongelmaa, diabetes/verenpaine/selkävaiva jne. mutta ihminen lienee pohjimmiltaan laiska otus.)

Patrik Borg (kuka?) kertoo, että laihtuminen lähtee korvien välistä. No totta kai! Eihän kukaan laihdu, ellei ensin tee päätöstä siitä. Mutta se on huttua, että muka mieliteot ja makean mättäminen olisivat automaattisesti vähempiä, pienempiä ja harvinaisempia, kun syö kunnon ateriat, tai ettei muka kykenisi kunnon ruuan jälkeen enää paljon herkuttelemaan. PAH! Kyllä minä ainakin pystyn syömään kunnioitettavia määriä karkkia tms. vaikka kuinka olisin syönyt kunnon aterioita, siinä mielessä olen rajaton ja pohjaton. Herkkuja voi syödä liikaa muusta ruuasta riippumatta. Kyse on siitä, että valitsee kieltäytymisen päivittäin. Laihtuminen on itsekuria, ei muuta.

Hesarissa oli hiljattain artikkeli "Laihduttamisen 12 myyttiä". Eli liikunta ei tosiaankaan laihduta, geeniperimällä ei voi selittää kansan jatkuvaa pullistumista ja ne jotka kuvittelevat että "eivät syö mitään" mutta eivät silti laihdu, tosiasiassa puputtavat koko ajan jotain pientä. Olen huojentunut siitä, että minun ei tarvitsekaan ruveta joka päivä hullun lailla liikkumaan... Fyssari tosin suositteli jotain jumppaa, muutakin kuin kävelyä, minä vastasin että ei onnistu, olen yksinhuoltaja ja iltaisin sen verran poikki, että jos saan lapsivapaan illan, en tasan lähde mihinkään hikiseen saliin kauas julkisilla sompailemaan. Pitäkää voimistelunne! (Ja arkaa Maudia en suostu mihinkään lapsiparkkiin aamuisin jättämään, me ei ikinä päästä ulkoilemaan jos joka hemmetin päivä on aamuisin sisäohjelmaa, ja minä VIHAAN jumppaa. Nih.)

Ja koska elämäni pyörii syömisen (tai sen välttelyn) ympärillä, olen kasaamassa kotiin eloonjäämissettiä, esim. myrskyn varalle. Hamlet vain naureskeli varautumiselleni, mutta minusta on tyhmää kuvitella, että "eihän meille mitään voi sattua". Ei se vararuoka niin paljon kaappitilaa vie, ettei sitä siellä voisi pitää. Ja vaikka aikuinen pärjäisikin muutaman päivän näkkärillä, lapselle ainakin pitää olla muutakin tarjottavaa. Olisin ostanut joditablettejakin, mutta ne olivat apteekista loppuneet. Täytyy muistaa käydä jossain toisessa apteekissa ja kysyä sieltä.

Loppukuukausi on aivan täynnä aktiviteettia, ja Merylkin edelleen kaihertaa... Mutta yritän selvitä hengissä!

Olen kuollut, kuollut, KUOLLUT! Minerva (salasana) ON JUMALAUTA KÄTELLYT MERYL STREEPIÄ!!!!!!! On saanut nimmarin! Itkettää, naurattaa, kadettaa, kiihdyttää... TAHDON BERLIINIIN, MISSÄ HÄNELLE ANNETAAN KULTAINEN KARHU. Voi helvetti, elämä on niin epistä!!! Olen palvonut Streepiä ainakin 17 vuotta. Minun ON PAKKO nähdä se livenä.

Miten se voi olla niin häikäisevä ja kaunis?!