Piti mennä maalaamaan mutta opettaja sairastui ja homma siirtyi huomiselle. Pystyn kai käymään siellä enää kaksi kertaa, sitten ei ole varaa.... Mutta suunnitelmia on kotona tehtäville maalauksille. Fantasiataulu edistyy ajoittaisesta epätoivosta huolimatta! Otin siitä jo kännykällä kuvan, ja kuvassa se näyttää vielä paremmalta kuin oikeasti. Ofelia on ylpeä itsestään...

Viime viikolla löysin uusimman Voiman, jossa oli hyvä juttu perseelleen lentäneestä Sata-komiteasta. "Toimeentulotukea haetaan verojen maksamiseen ensisijaisista syyperusteisista etuuksista sekä asumistuen omavastuun kattamiseen. Syynä on se, ettei työmarkkinatukea eikä asumistukea ole nostettu palkkojen eikä asumiskustannusten mukaan. Lisäksi yleisen veronkeventämisen kääntöpuolena työmarkkinatuen ja alimpien päivärahojen verotusta on kiristetty kymmenen vuoden ajan." Mielenkiintoista. Vuokrat ja elinkustannukset oavt kyllä nousseet huimasti viime aikoina... Lisäksi ihmettelen, miksi monesta tuesta menee sairaan paljon veroa, paljon enemmän kuin monesta palkkatulosta. Vai onko se niin, että valtion on aina saatava tietty määrä verotuloja kultakin, siksi pienestä tuesta maksetaan paljon veroa, kun muuten tarvittavaa summaa ei siltä yhdeltä ihmiseltä saataisi kasaan? Kannattaa lukea tuo selostus, itse en jaksa nyt tarkemmin lähteä juttua ruotimaan.

Sitten tällaisen hyvän jutun tämä punikki löysi jo miljoona vuotta sitten, ei vaan saanut aikaiseksi että olisi laittanut sen tänne aiemmin... SKP:n aloite perusturvan takaamiseksi jokaiselle. Kannattaa lukea sekin. Asiaahan siinä kaikki! Muuten, ei aina tarvitsisi köyhille antaa rahaa, auttaa voi muullakin tavoin. Tässä erittäin hyvä esimerkki: Hurstilla on ilmainen kampaamo! Tässä vielä YLEn juttu aiheesta. Olen itse menossa sinne, kun ei edes sitä kahtakymppiä nyt ole ylimääräistä (sen verran ottaisi hovikampaajani). Rohkaisin itseni, soitin ja kysyin. Ajan sain vasta maaliskuulle. Siellä saisi värinkin kuontaloonsa! Minä vaan leikkuutan. Tällaista hyväntekeväisyyttä pitäisi olla enemmänkin. Hamlet tosin nauratti minua ainakin pari viikkoa sanomalla, että joo se voi olla ilmainen, mutta maksaako korjaaminen sitten viisikymppiä?! Sen oli vaikea uskoa, että ihan ammattilaiset siellä leikkelisivät keratiinikasvannaisia.

Nipsu lienee jo tulossa.  Olen aina nopea liikkeissäni. Löytyi yhdeltä nettikirpparilta. Yksi hovineidoista lainaa rahat ja maksan takaisin kesän korvilla.... Mutta kuitenkin, saan sen! Hoin itselleni koko eilisen illan että nyt maailmankaikkeudelta muggen tilaukseen, ja että totta kai se jostain löytyy ja kah, niin kävi.

Nyt pitää ripustaa pyykit.

Voi itku, tätä ei saa enää mistään. Paitsi nettikirppareilta vähintään viidenkympin hintaan... Pliis, jos joku blogiystäväni eksyy kirpparille, missä kököttää ruskea Nipsu-muki, ja muki ei maksa maltaita, voisiko joku ystävällisesti hankkia sen minulle? Maksan sen postituskuluineen. Olen haaveillut siitä VUOSIA, mutta nuukana en koskaan malttanut ostaa... Ei tullut mieleen, että jossain vaiheessa sitä ei enää saa. Nyt olen valmis pistämään rahat siihen vaikka mistä... Pyyntö on voimassa kunnes muki löytyy.

Hyvää J.L. Runebergin päivän iltaa!

Maaritin kommentti aktivoi aivosolujani ja sai minut taas miettimään, mihin uskon ja mihin en, ja miksi. Ensin kuitenkin ilmaisen nyt kaikille, että olen erittäin allerginen kaikenlaiselle uskonnolliselle, hengelliselle ja henkiselle tuputukselle. En voi sietää sitä, että joku väittää tietävänsä paremmin kuin minä itse, mitä tarvitsen. Säästyin propagandalta aika pitkään, mutta yliopistossa tutustuin kahteenkin tyttöön, jotka olivat hartaita kristittyjä ja pitivät kaikkea muuta kuin kristinuskoa saatananpalvontana. Mielenkiintoisen yksisilmäinen asenne… (Tosin tunnen kyllä muutaman sellaisenkin ihmisen, joka uskoo sekä chakroihin ym. että Jeesukseen ja iloisesti harrastaa new age -asioita ja raamattua yhtä aikaa. Kirkko tuskin katsoo tätä hyvällä?)  Harrastuksessa tutustuin helluntalaispoikaan, joka kieltäytyi esiaviollisesta seksistä (siksi varmaan se puhui seksistä niin paljon), ja joka kivenkovaan väitti että minun puolestani täytyy rukoilla. Annoin hänen sitten kerran tehdä sen päästäkseni eroon jankkaamisesta, ja poika surahti puhumaan kielillä, ei tiennyt mitä oli tullut paasattua, hän koki kuulemma ”hengellisen humalan”, mutta minä en tuntenut mitään. Kaikki nämä kolme ovat olleet eri tavalla onnettomia ressukoita; syömishäiriöisiä, masentuneita jne. Ihan kiva jos Jesse sitten kuunteli heitä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on käsittämätöntä Jumalan hommiin asettumista se, että uskikset kuvittelevat heidän tehtävänsä olevan pelastaa muut jostain pahan pauloista, siis jopa niiltä muilta mitään kysymättä! Aika suuret luulot ovat heillä itsestään, ei voi muuta sanoa… Mutta monissa henkisissä ja hengellisissä piireissähän on narsisteja enemmän kuin meressä mutaa, joten sikäli ei ihme.

Myöhemmin elämässäni minulle on tuputettu buddhalaisuutta kaiken kattavana autuuden lähteenä ja sitä kokeilin; havaitsin sen aika turhaksi: miksi posmittaa ääneen japaninkielistä tekstiä josta ei mitään ymmärrä? Ei tuntunut missään. Nämä ystäväni, jotka buddhalaisuuteen hurahtivat, kokivat vaikka mitä ihanaa, muuttumista sun muuta (kyllä, he muuttuivat kylmiksi ja entistä itsekeskeisimmiksi), mutta minun ikuinen skeptisyyteni ehkä sitten esti autuuden avaruuden aukenemisen…

Viime syksynä taas Guinevere halusi pakottaa minut halaamaan Amman äiskää, koska tämä on profeetta ja suuri parantaja, ja tarvitsen kuulemma juuri Ammaa. Ei, en tarvitse ylipainoisen intialaisnaisen halausta yhtään mihinkään. En tarvitse mitään guruja ja uskontoja enää. Suurin osa niistä on huijausta, rahastusta, manipulointia ja silkkaa vallankäyttöä. Myös kristinusko.

Kristinusko ei todellakaan ole mikään alkuperäinen suomalainen juttu, suomalaisilla oli alun perin ihan oma uskontonsa, kunnes väkivalloin haluttiin kansa ruotuun ja iskettiin Jeesuksen oppia päähän. Ja jos vähänkään viitsii tutustua alan kirjallisuuteen, ymmärtää varsin pian, kuinka paljon raamattua on muuteltu aikojen saatossa kulloisenkin vallanpitäjän omien intressien mukaan. Monesta lähteestä olen lukenut, että esim. jälleensyntymä on poistettu raamatusta. Me emme voi tietää, oliko Jeesus Jumalan poika vai ei, me emme voi todella tietää, mitä Jeesuksen aikaan tapahtui. Raamattu on erittäin ristiriitainen ja väkivaltainen teos, jonka sisältämille kertomuksille ei kaikille ole tieteellistä pohjaa.  

Hieman skitsofreeniseltä tässä tuntuu se, että Hamlet taas on muslimi, joten kuulen siis kristillisen propagandan lisäksi islamilaista propagandaa. Jokainen paasaaja hyvinkin väittää olevansa se, joka on oikeassa. Eikö tämä jo kerro uskonnoista ja ihmisen uskoista aika paljon? Hamlet nauroi katketakseen, kun selitin pääsiäisjuttua hänelle kerran kaikkine kuolleista nousemisineen ja ilmestymisineen päivineen. Muslimeillehan Jeesus ei ole minkään jumalan poika (ihmisestähän ihminen syntyy) vaan yksi profeetta muiden joukossa. No, kussakin uskonnossa on omituiset ja järjettömät uskomuksensa, jotka ovat pelkkiä uskomuksia. Uskonnot myös yleensä pitävät ihmiset ruodussa uhkailemalla. Mikä onkaan sen kätevämpää saada ihmiset tekemään mitä haluaa, kuin jos uhkailee ikuisella helvetillä! Aivan kuin joku voisi todella tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu… Nyt joku huutaa, että "minä olen kokenut jumalan läsnäolon ja nähnyt enkelin ja sitä-ja-tätä!" Mutta, tämä on vain subjektiivinen kokemus. Jos minä väitän nähneeni ufon, ei kai se automaattisesti todista, että ufoja on olemassa?

Olen aina ihmetellyt, millä oikeudella uskovaiset väittävät olevansa niitä, jotka ovat oikeassa? Millä oikeudella joku inttää toiselle, että toinen on hukassa kun ei usko Jeesukseen? Millä oikeudella muslimien mielestä jokainen on hukassa jos ei usko Allahiin? Haloo, kansa! Ei näistä asioista ole olemassa objektiivista totuutta. Minusta on kuvottavaa ylenkatsetta se, että asettuu ikään kuin pelastuneeksi ja paremmaksi ihmiseksi vain siksi, että palvoo jotain tuhansia vuosia sitten elänyttä mieshenkilöä tai uskoo Allahin (joka muuten on tuon alueen vanha yleinen nimitys jumalalle…) olevan Se Ainoa Oikea, ja muut joutuvat sitten helvettiin. Millä oikeudella kaiken sortin uskovaiset tuntevat ylenkatsovaa sääliä niitä kohtaan, jotka eivät ole löytäneet Jeesusta/Allahia/Krishnaa/Ammaa…? Eikö siihen suppeaan pieneen päähän mahdu, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle? Uskovaiset ovat ensimmäisiä tuomitsijoita, aina (”olet ihan hyvä seurakuntalainen kunhan et vaan ole homoseksuaali” jne.). Jos Jumala on rakkaus, kuten sanotaan, miksi Rakkaus lähettäisi jonkun kadotukseen tai tuomitsisi siksi, että sattuu rakastumaan samaan sukupuoleen tai haluaa vaihtaa sukupuolta (miksi Rakkaus ylipäätään tuomitsisi mistään...)? Uskovaiset ovat niitä, jotka kieltäytyvät käyttämästä niitä jumalan antamia aivoja ja ajattelemasta ihan itse. Ei, he tarvitsevat jonkun ulkopuolisen auktoriteetin sanomaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja jokainen voisi keskuudessaan miettiä, kuinka monta ihmistä ja kuinka monta uskontoa maapallolla on. Miten ihmeessä vain yksi niistä kaikista jumalista olisi se oikea.

Esimerkiksi hare krishnat elävät tietääkseni tiukassa selibaatissa. Monen uskonnon Suurin Synti onkin seksuaalisuus, ihmisen luonnollinen vietti. Naisen neitsyys on monessa uskonnossa järjettömän tärkeää – aivan kuin yhden kudospalan ratkeaminen alapäässä olisi jotenkin kammottavaa ja tuomittavaa… Kun sinä harrastit seksiä ensimmäisen kerran, jylisivätkö taivaan pasuunat vai satoiko päällesi tulta ja tulikiveä? Väen väkisin tukahduttaminen (oli kyseessä mikä asia hyvänsä) ei voi olla kovin järkevää ja terveellistä. Monet uskonnot eivät hyväksy aborttia eivätkä ehkäisyäkään, koska maa pitää täyttää. No huhheijaa, kerron teille, että maa on jo täynnä. Me hukumme ihmisiin. Ja minun mielipiteeni on se, että jos ei kykene lapsia kasvattamaan ja niistä huolehtimaan, on parasta käyttää sitä ehkäisyä tai tehdä abortti. Huostaanottokin on olemassa, mutta mieluummin ei ollenkaan ei-toivottuja lapsia kuin ongelmia myöhemmin sijaisperheissä. En sano, että yksikään ratkaisu olisi helppo (paitsi se ehkäisyn käyttäminen korkeintaan), mutta edelleen, minusta mikään uskonto ei saa mennä terveen järjen ja toisen ihmisen hyvinvoinnin edelle. (Oma kokemus abortista löytyy juuri siksi, etten olisi psyykkisen romahtamisen takia kyennyt ikinä huolehtimaan lapsesta, ja olihan se kamalaa, mutta fakta on, etten olisi siitä urakasta siinä kunnossa selvinnyt. Mieluummin kuolema kohdussa kuin hidas kuolema ja kymmenien vuosien kituminen perhehelvetissä.)

No niin, tässä alkajaisiksi siis näitä inhokkiasioita. Mihin siis uskon? Vaikea kysymys. Uskoni vaihtelee mielialan ja elämäntilanteen mukaan. Lapsenusko minulla oli, se toi turvaa kun minua kiusattiin ja rouva Polonius sorsi, mutta mielestäni tämä on ihmiselle luontainen psykologinen selviytymiskeino. Siirretään tuska johonkin, jota voi käsitellä. Ihmisen aivot ovat sellaiset, että meillä on taipumus maagiseen ajatteluun, riippumatta siitä, onko mitään oikeasti olemassa vai ei. Lukioiässä kiinnostuin kristinuskon yhdestä haarasta, ramppasin kirkossa ja luin raamattua, olin varma että joudun helvettiin jne. Herra Polonius ei sietänyt uskontovaihettani, hänestä se ei ollut tervettä, hän pelkäsi että sekoan. Rouva Poloniuskaan ei kestänyt sitä vaan piti sitä epänormaalina nuorelle ihmiselle (tosin minua ei päästetty mihinkään normaalin nuoren ihmisen rientoihinkaan…). Uskonnollinen vaiheeni loppui aikanaan, kun elämän kylmät tosiasiat löivät silmille, eikä se kirkko ja uskonto enää tarjonnutkaan mitään apua ja helpotusta. Kirkko on täynnä tekopyhiä ihmisiä, jotka suojelevat toisiaan. Muilla ei ole väliä. Naisia saa ahdistella (kirkon mainehan on tärkein), lapsia saa raiskata, ja mitäs vielä. Seurakunnat ovat myös työpaikkoja, joissa on eniten työpaikkakiusaamista. Oi miten hengellistä ja armorikasta!

Näihin aikoihin (siis vaikeuksien ja mt-ongelmien alkamisen aikaan) alkoi minun ”syntymiseni” ja kypsymiseni. Kova oli tie, mutta olen tyytyväinen, etten enää elä laput silmillä. Olisihan se helpompaa, kun ei tarvitsisi ajatella itse, mutta en ole valinnut helppoa elämää. Vuosia sitten minulla oli voimakas new age –vaiheeni, jonka koin antoisana ja mielenkiintoisena, joskin myöhemmin suurilta osin aika humpuukina. Kuitenkin, tänä aikana kasvoin ihmisenä enemmän kuin ikinä kirkon helmoissa. Ajatusmaailmani avartui, muutuin sallivammaksi itseäni kohtaan, tapasin ihania mielenkiintoisia ihmisiä…. Eli siis jos jokin pitää valita, enemmän uskon chakrojen olemassaoloon kuin siihen että Jeesus nousi kuolleista. (Eihän näitä nyt voi verrata keskenään, mutta muuta en tähän hätään keksi.)

Jumala saattaa olla olemassa, tai saattaa olla että ei ole olemassa. Kukaan ei voi tätä aukottomasti todistaa. Minulle se on välillä olemassa, välillä ei. Henkimaailma voi olla olemassa, mutta aika paljon ihmisten ”yliluonnolliset kokemukset” selittyvät usein psyykkisillä tekijöillä. Minulla on ollut ennaltatietämisiä, mutta en sotke niitä mihinkään uskontoon. Minusta pikemminkin on niin, että yliluonnollista ei ole vaan kaikki kummitukset sun muut ovat luonnollisia asioita. Omien kokemusteni perusteella voisin sanoa, että chakrat ovat olemassa, luotettavien ihmisten kertoman perusteella voisin sanoa, että sielu voi jäädä maan päälle eksyksiin kuolemansa jälkeen eli että ”kummituksia” on olemassa, mutta ei sekään liity mihinkään uskontoon. Minusta kristinuskossa on surullista se, että siinä ihmiset pelkäävät niin paljon; kaikki edellä mainittu leimataan heti paholaisen hommiksi. Islamissa taas tiedostetaan, että pahojakin henkiä on, ja henkiä yleensä, mutta ei sitä pidetä mitenkään heti vihtahousun tekosina.

Minä en halua enkä tarvitse enää vain yhtä, minkä mukaan elää. Olen omilla jaloillani seisova järkevä ihminen, joka katsoo parhaaksi tutustua mahdollisimman moneen näkökulmaan ja asiaan ilman hurahtamista yhteen tiettyyn kaavaan (enää). On hyväksi pitää mieli avoinna! Minua ei häiritse, jos joku on kovin uskonnollinen, mutta se häiritsee, jos minulle tullaan sanomaan, että olen hukassa ja tarvitsen Jesseä/Allahia/Ammaa jne. Tyrkyttämistä en siedä. Kukin harjoittakoon menojaan omassa rauhassaan. Minusta on rajojen ylittämistä sanoa toiselle, että toinen on eksyksissä ja tarvitsee selvitäkseen juuri jotain tiettyä uskonhaaraa. (Ennen olin hyvinkin vietävissä ja seurasin muiden ehdotuksia mutta en enää.) Minusta kun taas moni yliharras uskovainen on pahasti hakoteillä ja tarvitsisi terapiaa… Mutta ei ole minun oikeuteni mennä tuputtamaan Uskontojen Uhrit ry:tä, ellei toinen ole selkeästi hengenvaarassa tms.

Minä en ole enää lapsi, jolle joku vanhempi kertoo, mikä on parhaaksi. Kullakin on täällä oma tiensä kuljettavanaan, ja jos kaikelle on tarkoituksensa, ei kukaan toinen voi siihen väliin mennä omien huuhaajuttujensa kanssa. Mitä tulee menneisiin elämiin, minusta on paljon loogisempaa (kun tätä maailmanmenoa katselee), että sielut elävät monta kertaa, oppivat joka elämässä jotain uutta, ja valitsevat aina ennen maailmaan tuloaan sen, mitä haluavat kussakin elämässä oppia ja kokea. Jos vähänkään tarkkailee omaa eloaan, huomaa tällaisen kaavan aika selkeästi: niin kauan jokin juttu toistuu, kunnes opimme! Joku muu taas voi selittää tämän psykologialla tai jollain uskonnolla, mutta ei sillä liene väliä, miten asiat ymmärtää. Toiset valitsevat tähän elämään kristillisyyden, toiset jotain muuta, ei se ole sen kummempaa. Mikä nyt kellekin sopii. Mutta kukin on oikeassa vain omalla kohdallaan. En voi sanoa ymmärtäväni hartaita muslimeja tai hartaita kristittyjä, jotka uskovat olevansa ainoita oikeassa olevia, mutta jos joku uskomuksistaan apua saa, niin olkoonsa, mitä se minuun kuuluu – niin kauan kun minulle ei tulla väittämään että minä olen väärässä, tai että minä tarvitsen jotain tiettyä pelastusta.

Tässä lopuksi mielenkiintoisia blogilinkkejä: Taivaankannen takojat sekä filosofi Saara Reimanin blogi (uskontoaiheiset postaukset), ja itse olen kaikenlaista uskomusasiaa käsitellyt postauksissani mm. kategorian Catzo, lue, etzi, ia tutki alla. Kirjallisuutta: Maria Magdaleenan arvoitus, Jumala ei ole suuri, Keskusteluja Jumalan kanssa, Kiista Kuolleenmeren kääröistä, Nag Hammadin kätketty viisaus. (Kirjailijoita en jaksa enää kaivaa esiin…)

Paljon jäi varmaan käsittelemättä, mutta aihe on sen verran laaja, että kaikkea ei voi kerralla muistaa, ja päivä on tuntunut sikapitkältä runsaine puuhineen, siis NUKKUMAAN! 

Jättimukillinen vihreää teetä on hyvää. Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä. Tapasin mm. hovineito N:n jonka kanssa kävin teellä. Oli piristävää. Tuli taas parannettua maailmaa.

Sitten löysin netistä lukuisia kiinnostavia uutisia, jotka herättivät taas ajatuksia. Mistä pitäisi aloittaa.... Vaikka Rosa Meriläisen kolumnista? Minulla lienee jokin sellainenkin häiriö, etten koskaan lapsena/nuorena osannut ajatella tulevaisuutta kovin pitkälle, elin aika hetkessä ja olin suht tyytyväinen (jos ei oteta huomioon rouva Poloniuksen aiheuttamia angsteja). Vasta muistaakseni lukion viimeisenä vuotena tajuntaani ujui ahdistava tosiasia, että elämää on lukionkin jälkeen, ja että sitten kukaan ei anna lukujärjestystä valmiina vaan minun pitää ihan itse osata päättää, mitä tehdä ja missä. Paniikki. Kotoa ei annettu muita vaihtoehtoja kuin yliopisto, enkä oikeastaan itsekään osannut muuta ajatella. Mitään ammattia tai työtä en ole koskaan osannut itselleni kuvitella. Ei, nyt valehtelen, osasin jossain vaiheessa kovasti kuvitella itseni näyttelijänä, mutta se tuli jo "maisteriputken" valittuani liian myöhään ja liian suurissa mielenterveyskriiseissä. Toisin kuin Meriläinen, tajusin jo toisena yliopistovuonna, että en tule valmistumaan miksikään, siis FM kun ei ole mikään ammatti. Opinto-oppaat olivat yhteiskunnasta jäljessä, joten yhden haaveeni eli kirjastotyön sain unohtaa heti kättelyssä. Toisen haaveeni eli etymologin uran suuresti ihailemani professori Kaisa Häkkinen tyrmäsi yhdellä luennolla sanomalla että kaikki on jo tutkittu (mitä tutkia voidaan). Noh, kävi sitten ilmi, että humanistin on ihan issekseen keksittävä itselleen se ammatti ja työpaikka. Paniikki.

Minusta ei ikinä masennuksen ja ahdistuksen takia tullut FM, tuli vaan HuK. Mutta toisin kuin yhden laitoksen professori nauraen sanoi: "Voi kuule! Kyllä sä tulet KATUMAAN jos nyt lopetat!!!", en ole katunut ratkaisuani päivääkään. Minulle riitti turhauttavaa yliopistoa ja ankeaa opiskelukaupunkiani. Aika aikaansa kutakin ja vaihtelu virkistää, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki ja pässi kun päätä leikattiin ja niin edelleen.... Ja kyllä, kaveripiirini ON täynnä kolmekymppisiä maistereita, jotka eivät tiedä miksi ryhtyä isona! Tunnen maistereita, jotka myyvät hampurilaisia, maistereita jotka ovat myyneet tutkinnon jälkeen koruja ja kenkiä... Heidän katkeruutensa opintotuen haaskaamiseen moiseen on arvattavissa. Maisterius on kärsinyt inflaation, sanoisin.

Sitten tunnen hovineito N:n, joka myös on vain kandi, ja joka ei myöskään ole ratkaisuaan katunut. Kai se on sitten vain se, mitä elämältään haluaa. Meille molemmille pätkätyöt ovat sikäli ihanne, että emme edes kykene sitoutumaan moneksi vuodeksi yhteen ja samaan paikkaan. Meidän täytyy tietää, että kärsimykselle on loppunsa. Meitä saattaa kiinnostaa ns. oman alan työt, mutta joko niitä ei ole tarjolla tai niihin ei kuitenkaan ketään näinä päivinä enää palkata. Emme tiedä, miksi ryhtyisimme isona, mutta minua se ei enää oikeastaan häiritse. Mieluummin olen siis ajopuu ja katson mitä tapahtuu kuin teen 5-vuotissuunnitelmia ja kiristelen hampaita, kun ne eivät toteudukaan, tai mieluummin joka tapauksessa tätä elämää kuin maisterina tylsässä uraputkessa. Olen harvinaisen huono keksimään kiinnostavia töitä. Olen erittäin hyvä ahdistumaan ja romahtamaan, kun teen töitä. Kunnianhimo puuttuu, mutta en välitä siitä enää. Tähän nykyiseen tilanteeseeni olen ajelehtinut, ja nyt tiedän ainakin, mitä en enää halua. Tavallaan olen siis lopettanut ajopuu-urani ja olen taas ottamassa elämän ohjia omiin käsiini niin paljon kuin se nyt on mahdollista Kohtalon Karun Sormen kurimuksessa.

Joka viides nuori sairastuu masennukseen. Kyseessä siis ovat 12-22 -vuotiaat. Jaa-a. Muutaman hoitavan henkilön mielestä minä olen ollut lapsesta asti masentunut, ja kotiolojen vuoksi olisin ehdottomasti tarvinnut apua jo lapsena. Tulipahan tuosta vaan mieleen, kun moni perää avunsaantia ajoissa, että vaikka joku opettaja tmv. olisikin tajunnut minun tarvitsevan pienenä apua, ei se olisi mitään auttanut, koska rouva Polonius olisi tiukasti pitänyt siitä huolen, että hänen lapsiaan ei mikään vaivaa, ja nyt lopetetaan tuollainen typerä vouhotus. Lisäksi kaikki olisi vain kostautunut minulle: minulle olisi tehty selväksi, että kotiasioista ei sitten kenellekään puhuta, ja että missään sairaassa terapiassa ei ruveta meiltä ramppaamaan. Enhän saanut isoäidillekään mitään kertoa ilman huutoa ja rangaistuksia. Kun Laertes aikoinaan halusi tutustumiskäynnille koulupsykologille, rouva Polonius sai raivokohtauksen kahvipöydässä. Kuvitelkaas, että lapsi menee terapiaan kotiongelmien vuoksi, ja sitten kotona huudettaisiin siitä lapselle, että tämä on vaikkapa kääntynyt vanhempiaan vastaan, ja tätä painostettaisiin lopettamaan terapia. Tasan näin olisi käynyt juuri meillä. Eli ei se varhainen avunsaanti välttämättä mitään auta vaan voi joissain tapauksissa johtaa entistä pahempiin ongelmiin.

Romaniasia huvittaa. Jokin aika sitten luin Vartista tai Metrosta, että romanialaiskerjäläisten majoituslasku lähetetään Romanian suurlähetystölle, 74 000 euroa. Hovineito R piti tätä hyvänä, minä sanoin että eiväthän ne sitä maksa, turha kuvitellakaan. Harmillista olla niin kyyninen ja pessimistinen, mutta valitettavasti pessimismi kävi taas kuitenkin toteen.... Miten joku voi olla niin naiivi, että edes kuvitteli maksun perimisen onnistuvan? Hamlet usein sanoo minulle: "You live in dreamworld". Taitaa kaupunginjohtaja kavereineen myös elää jossain merkillisessä vaaleanpunaisessa unimaailmassa.... Mutta ei haittaa! Helsingillähän on paljon rahaa. Mehän voisimme ihan ehdottaa vielä suurempia veronkorotuksia, jotta keväällä uudelleen maahantuleville kerjäläisille voitaisiin varata, sanotaanko puoleksi vuodeksi, huone esim. Kämpistä!

No ehdinpäs tänne! Nyt ette kuulkaa usko... Olen jatkanut fantasiataulua!!! Aika ihme. Kuuntelin intialaista meditaatiomusiikkia ja järjestin maalausvälineet pöydälle. On se taas pikkuisen paremman näköinen, mutta on siinä ongelmiakin. Toivottavasti en juutu loputtomiin hiomaan sitä niin, että kun yhden kohdan hioo, niin joutuu korjaamaan viereistä. Suunnitelmissa olisi jatkaa työtä viikonloppuna.

Menossa on toiseksi viimeinen Remes, 6/12, sitten olen kaikki lukenut paitsi uusinta, johon on satamiljoonaa varausta kirjastossa. Ja hahaa, KRP:n Johanna Vahtera käyttää lempihajuvettäni Lolita Lempickaa! Harmi ettei sitä ole enää vuosiin saanut Suomesta. Niin ja voih, toki tässäkin romaanissa on se ROKONARPINEN MIES. Jälleen kerran myös joku sivusivuhenkilö kärsii sopimattomista piilolinsseistä... Olla-verbi on ihan oikeassa muodossaan passiivilauseissa, mutta tämä oli Aikojen Moka: "Kone on valmiina Helsinki-Vantaalla. Se oli lähdössä Thaimaaseen." Yhyyyyyyyy! Eikö tämäkin opittiin jo kouluvuosina, että se on THAIMAAHAN. Eihän sana 'maa' taivu "maaseen" vaan 'maahan'. "Mihin maaseen seuraavaksi ajattelitte matkustaa?" Valitettavan usein ihmiset kyllä käyttävät hassun virheellistä muotoa thai-kansan maasta, mutta... silti en ymmärrä. Että ihan julkaistussa tekstissä. Ja aikuinen kirjoittaja. "Thaimaaseen" on vaan niiiin lapsellinen muoto.

Löysin muuten joltain englanninkieliseltä sivustolta (jota en huomannut ottaa muistiin) testin, jossa arvioitiin poliittista suuntautumista. Olenhan sellaista kaipaillutkin, mutta suomalainen olisi kiva, sellainen jossa olisi mukana kaikki puolueet ja sitten vastaukseksi tulisi vain joku puolue, yksi niistä. Tyyliin "Olet persu". Tämä oli vain summittainen arvio. Ihan kaikkia kysymyksiä en sataprosenttisesti ymmärtänyt, mutta tuskin muutama väärä vastaus heitti tulosta kovinkaan paljon. Tässä minun saamani kaaviokuva:

Ei tullut yllätyksenä! Liberaali vasemmistolainen. Gandhi oli vähän samoilla kohdin heidän esimerkkikaaviossaan, vähän vain ylempänä. Hitlerkin siellä oli, tuolla ihan ylhäällä....

Nyt voisin näissä vapaamielisissä tunnelmissa siirtyä takaoikealle ja sänkyyn... Hyvää yötä!

P.S. On niin kukkaisa olo, että vähäksi aikaa uusi ihana sivupohja!

Lunta ei siltikään ole vielä liikaa! Ei ainakaan minun mielestäni.

Tämä on pihastamme. Olen nauranut tuota jo pari päivää. Aamulla pyrytti jälleen, joten ehkä otin ihan ajoissa kuvan - pian ei näy enää sarventynkääkään?!

Ja jos mnää sit vähän tost mun lempiaiheestani taas... eli tyänteost. Pomot vedättää. Tuttuja juttuja esim. hovineitojenkin suusta. Lastentarhoissa mennään ihan laittomalla puuhastelulla, kun sijaisia ei palkata, mutta who cares. Siksi yksi hovineidoistani irtisanoutuikin, kun uupui, ja nyt tekee osa-aikatöitä toisessa paikassa, hieman vanhempien lasten kanssa. Oma nuoruus taas tuli mieleen tästä: "Nyt työpaikkoja pidetään palkintoina, joita pitää vaalia. Kasvavassa työttömyydessä ja epävarmoilla työmarkkinoilla tuntuu, että lakisääteisistäkin oikeuksista pitää olla kiitollinen, Koivulaakso kiteyttää." Miten niin NYT? Sain Poloniuksilta lukioiästä asti saarnaa ja oppia siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin ei mitään, ihan sama palkalla tai muulla, kunhan vaan jotain tekee (ja itsensä uhraa), koska se on sitten plussaa seuraavaa työtä hakiessa. (Elämähän eletään työnantajia varten, työhaastatteluita ja työtä varten.) Varsinkin rouva Poloniuksen mielestä piti olla kiitollinen paikasta kuin paikasta. Tässä esimerkkejä pomojen vedätyksistä. Minun viimeisimmässä työpaikassani oli myös se helvetinkellokortti, eikä sielläkään kaikista ylityötunneista maksettu. Vain ylityöviikoilla tehdyt tunnit kerrytettiin, ja jos teki tunnin per päivä ylitöitä, sen sai vain yhden päivän vapaana, vasta sen tunnin jälkeen alkoi kertyä rahaa. Minulla tosin ei ole aavistustakaan, onko tämä laitonta vai ei. Heh, halusin kerran tehdä ylitöitä, jotta siinä uupumuksessani ja unettomuudessani olisin saanut edes yhden päivän vapaata! Juuri ja juuri sinnittelin sen ylimääräisen tunnin viikon ajan, mutta miten kävi vapaan.... En saanut sitä pidettyä kun romahdin jo ennen sitä totaalisesti ja piiitkä saikkuni alkoi! No, yritys oli hyvä.

Tämä oli aika paha: "Tultuani raskaaksi työtäni ei kevennetty, vaan jouduin nostelemaan painavia paketteja, koska pomon mukaan raskaus ei ole sairaus vaan itse aiheutettu tila.---" Kyllähän sairaudetkin ovat itseaiheutettuja tiloja, jos esim. ei huolehdi elintavoistaan tai jaksamisestaan. Burnoutitkin voitaisiin välttää, jos pysähdyttäisiin ajoissa jne. Ja minä kun edelleenkin olen sitä mieltä, että sairaudet ovat myös karmaa, eli me olemme kaikki sairaudet valinneet oppiaksemme jotain, esimerkiksi sitä, millaista on elää vajavaisen kehon kanssa. Loppupeleissä kaikki on siis "oma vika", joten senkö varjolla pomot saisivat tehdä mitä vaan?

Näiden uutisten perusteella voisi kenties päätellä, että vika ei aina olekaan laiskoissa työntekijöissä vaan myös työnantajissa? Tämä Aamulehden juttu laiskasta nuorisosta taas nosti karvani pystyyn. Vaikka en olekaan minkään kriteerin mukaan enää vuosiin ollut NUORI, jotenkin sisällytän itseni kategoriaan 'nuori' (en käsitä että vanhenen...), siksi nämä jutut mietityttävät ja ärsyttävät. Ja taas on perkele soikoon ymmärretty väärin sana 'paskaduuni'. ("Erityisen kimpaantunut hän on siitä, että kielenkäyttöön on pesiytynyt termi "paskaduuni". - Sen käyttämisestä pitäisi säätää raipparangaistus, koska se on hirveää toisten työn vähättelyä. Haluan kysyä, kuka on se joku muu, joka tulee tekemään ne työt, jotka eivät kelle tahansa kelpaa.") Voi kuppa! Kun se EI tarkoita että joku työ olisi paskaa vaan se tarkoittaa sitä, että on huonosti palkattuja töitä huonoilla työehdoilla. Eikö tätä nyt voida tajuta?

Enkä nyt oikein jaksa uskoa, että niin moni nuori olisi tuollainen vätys kuin tuossa sanotaan... Vai onko? No okei, on minullakin ystävä, joka ei halua herätä aikaisin eikä sitoutua pitkäksi aikaa työsuhteeseen vaan tehdä vähän töitä jotta pääsee matkalle ja sen jälkeen voi olla taas työttömänä sossun rahoilla, mutta hänkin on jo lähemmäs 40 kuin 30, joten nuoriako vain nämä asiat muka koskevat?! Ja eikö ole vain henkisen kehityksen edistystä ja itsearvostuksen nousua, jos ei suostuta enää mihin tahansa? (Se tässä tosin mättää, että nämä matkaajaystäväni ovat kaikki olevinaan niin ekologisia ja huolissaan ympäristöasioista, mutta silti voidaan huoletta lennähdellä Intiaan meditoimaan parikin kertaa vuodessa....)

"Mokan mukaan sellainen aika ei enää palaa, että kaikki kokisivat velvollisuudekseen tehdä henkensä pitimiksi mitä tahansa työtä. - Enää ei synny laiskuuden kitkeviä sanktioita, jotka palauttaisivat vinoon kasvaneet lapset takaisin ruotuun. Edes lama ei pysty tähän - muutos on pysyvä, Mokka väittää."

Mikä ihme "laiskuuden kitkevä sanktio joka palauttaa vinoon kasvaneet ruotuun"???!!! Siis ystäväni ja minä olemme vinoon kasvaneita kun emme koe että tarvitsisi tehdä ihan mitä tahansa? En tunne ketään muuta kuin Poloniukset, joiden mielestä pitäisi suostua ihan mihin vain. Ja kotikasvatus on minulla ja ystävilläni ollut ihan erilainen, minulla helvetin ankara ja tiukka kuri sekä painostus töihin ja opiskeluun, joillain taas on kannustettu itsensä etsimiseen ja sen tekemiseen mikä kiinnostaa, ilman uhkailua ja huutoa. Eli siis oli kasvatus mikä hyvänsä, vinoon voi kasvaa! Maalausilloissakin on usein puhuttu siitä, miten kenenkään ei tarvitse tehdä mitä tahansa työtä. On osa suurta henkistä kehitystä, että osaa kuunnella itseään ja noudattaa sisäisen äänensä neuvoa. (Oi mikä klisee.) Vanha malli tulee kaatumaan, siis tuo Mokan raatajasysteemi. Mielestäni yhteiskunnassa kaivataan inhimillisyyttä ja lämpöä, ja sitä ei tule eikä saada, jos edelleen jatketaan sitä kaavaa, missä velvollisuudesta uhrataan omat unelmat ja lahjat ja kuollaan saappaat jalassa. Tällainen mentaliteetti kasvattaa katkeria keski-ikäisiä ja kiukkusia marttyyrivanhuksia.

Odottelen tosiaan sitä vuoden 2012 suurta henkistä mullistusta! Jos semmoinen nyt tulee... Toisaalta en hirveästi laske sen varaan, kun järjellä ajattelen nykymenoa ja yhteiskunnan nykytilaa. Ok, jokaisen olisi työskenneltävä yhteisen hyvän eteen, MUTTA, mihin on tultu sillä hirmuisella raatamisella? Eikö hyvinvoinnin piti lisääntyä ja tekniikan helpottaa maailmaa? Ihmiset voivat kuitenkin huonosti, romahtelevat, tappavat toisiaan, syövät lääkkeitä, työmäärät ovat vain kasvaneet (tietotekniikka ei paljon helpottanut asioita?), ja kaiken lisäksi hyvinvointivaltio on nyt romahtamassa ja rahat eivät sittenkään riitä mihinkään. Luontoa kyllä on onnistuttu tuhoamaan ennätyksellisen paljon. Siinäpä se saavutus. Ehkä lama ja laiskuus ovat sittenkin tervetulleita vaihtoehtoja, jos meinataan täällä pallolla vielä kauankin pyöriä.....

Loppupiristeeksi iiriskimppu.

Nyt olen taas vähän vanhempi ja viisaampi. Olen myös saanut paljon kukkia! Historiallista... Tässä rakkaanrakkaan Hamletin tuoma lilja:

Tuoksuu makealta, ja odotan kaikkien nuppujen aukenemista!

Mukava viikonloppu takana, maha täynnä makeaa... kaikki hyvin siis! Ulkona on taas oikea koiranilma, onneksi olen saanut olla pirtissäni koko päivän. Olen hirmu tyytyväinen uuteen sisustukseeni ja siivoukseeni. On tämä vaan niin kompakti kämppä!

Ensi viikolla lupaan yrittää maalata... Nolottaa, kun se fantasiataulu on jäänyt tuohon vaiheeseen. Hamlet kysyikin eilen: "Tämä taulu ei varmaan ikinä tule valmiiksi?" Tulee se! Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

Huomenna onkin jo helmikuu. Laskiaispullia tulossa, jee!