Minulle on tarjottu töitä. (Eikö olekin huomion kiinnittävä alku! Nyt kun lukijat näkevät tuon lauseen ensimmäisenä, odotan virtuaalihenkäisyjä ja kummastelua... ) Hillevi on menossa osa-aikatöihin eikä millään muotoa halua 2 vuotta ja rapiat olevaa Sikuriinaa päiväkotiin, joten hänpä kysäisi muina miehinä, jos minä haluaisin toisen pienen hoidettavakseni, ja hän maksaisi tietysti siitä. Menin niin shokkiin ja sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa että kiekaisin varmasti täysin moukkamaisesti että herrantähren emminä pysty!!! Siis hui kauhistus, mikä vastuu! Enhän minä osaa olla muiden lasten kanssa ollenkaan. Hyvä kun uskallan koskea, pelkään rikkovani toisen rajoja tms. ja olen ihan tampio ainakin Maudia vanhempien lasten kanssa. Siis kyllähän haluaisin lisää omia lapsia, mutta että täällä olisi joku puhetaitoinen vieras taapero, joka menisi kotiin ja sanoisi että äiti, hoidossa oli ihan kamalaa ruokaa tai että äiti, hoitotäti syö vaan suklaata eikä anna meille yhtään eikä se muutenkaan keksi mitään tekemistä... Huhuh!!! Sikuriinahan on sievä, kiltti, rauhallinen ja ihana, mutta silti. Alkujärkytyksestä selvittyäni olin kylläkin myös sikaimarreltu siitä, että joku pitäisi oikeesti hullua parempana hoitajana kuin sentään virallista päiväkotia. Onhan se aika erikoista! Hillevi on jonkin verran tietoinen mt-taustastani, ja olemme jakaneet lyhyen tuttavuutemme aikana jo kaikenlaisia asioita (hän ehkä enemmän kuin minä), ja olemme myös haukkuneet päiväkodit lyttyyn. Hillevi virkkoi viimeksi tavatessamme, että hienoa kun minulla on niin hyviä mielipiteitä ja asenteita.... Hahah, mielipiteitä ja asenteita kyllä löytyy, niiden laadusta en tiedä! Mutta kuitenkin, en olisi mitenkään kykeneväinen huolehtimaan jonkun toisen lapsesta. Hajoaisin huoleen ja suorittamiseen ja kokisin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, ja joka tapauksessa, enhän ikinä enää pääsisi esim. kauppaan, koska ei olisi tuplarattaita jne. miljoona ongelmaa voisi tulla siitä.

Olen tilannut jo sen kirjan "Lapsuus hoidossa", joten tartun siihen sitten innokkaana, kunhan se postista tulee. Mieluummin lueskelen aiheesta kuin teen itse niitä töitä! Tajusin juuri, että kaikki tuntemani naiset, joilla on lapsia, haluavat hoitaa lapsen kotona 2- tai 3-vuotiaaksi asti, ja jos hoitoon pitää lapsi viedä (aiemmin tai myöhemmin), sitä ei panna tarhaan vaan järjestetään jotain muuta. Ainoa poikkeus joukossa on Enid, joka vei Maryn tarhaan heti, kun äitiysloma loppui. Nykyään Marylla menee mukavasti, iloisena se menee tarhaan ja iloisena lähtee pois, ja tästä Enid päättelee että kaikki on hyvin. Mutta olen lukenut niistä kaiken maailman kirjoista, joita tarhaan lapsensa vievät vanhemmat vihaavat (syyllisyys herää???), että vaikka lapsi viihtyy tarhassa, ei se tarkoita sitä, että se olisi sille hyväksi. Totta kai pieni sopeutuu, ei se muuta osaa eikä voi. (Ja Maryhan ei syö tai syö vain tietynväristä ruokaa vähän, joten tässä voisi olla aihetta huoleen, jos miettisi asiaa, mutta Enid ei suostu miettimään ongelmia, koska häntä alkaa ahdistaa. Pääasia että lapsi leikkii ja on iloinen.) Olen natsi ja vastustan päiväkotia...

Olen natsi myös purkkiruokien ja television kanssa. Mielestäni pienen lapsen ei tulisi katsoa televisiota ollenkaan, se ei ole tarpeellista. Ja minusta purkkiruuat ovat kamalia, mutta koska lapset pysyvät hengissä, vaikka istuisivat Piltti-purkki kätösessä telkan edessä, niin antaa olla. En vain voisi antaa itselleni anteeksi, jos menisin sieltä, missä aita on matalin eli istuttaisin tenavan telkkarin eteen ja antaisin Pikku Kakkosen toimittaa lapsenvahdin virkaa, tai jos vain laiskuuttani syöttäisin lapselle niitä liisterisuttuja lasipurkista. Minusta äidin tehtävä on huolehtia lapsestaan parhaansa mukaan, ei delegoida vastuuta televisiolle tai Piltti-tehtaalle. Lapsenhoito ON vaativaa ja rankkaa, mutta nykyäänhän kaikesta pitää selvitä mahdollisimman vähällä ja helpolla... Kaiken pitää olla koko ajan kivaa. Olen myös kummastellut sitä, kun olen joskus kysellyt ihmisiltä, että miten pärjäisi kahden lapsen kanssa, jos ja kun molemmat vaativat jotain yhtä aikaa, niin ihmiset vastaavat kysymystä ihmetellen, että se vanhempi on totta kai päiväkodissa! Jaa... Tuo ei oikeasti ole tullut mieleen, että kun syntyy toinen lapsi, vanhempi siirretään pois alta tarhaan. Mutta näinhän vanhemmat tekevät, ja näin tekisi esim. myös Enid, jos heille toinen lapsi tulisi. "No se isompi menee tarhaan totta kai, sinne vaan!" Miksi tehdä useampi lapsi, jos ei selviä niiden hoitamisesta? Enkä nyt tarkoita äitejä, jotka sairastuvat, masentuvat jne. vaan ihan terveitä normaaleita naisia, jotka kuljettavat isomman muksun tarhaan ja jäävät vauvan kanssa kotiin. Tuntuu varmasti kivalta siitä vanhemmasta lapsesta! Mutta tämäkin lienee tabuaihe, koska vanhempia ei saa syyllistää ja keneltäkään ei ylipäätään saa enää vaatia mitään vaan kukin tekee niin kuin itse parhaaksi näkee ja miten vaan on helppoa ja mukavaa.... Eihän enää eletä 1800-luvulla jolloin äiti hoiti kymmenen lasta ketterästi lehmänlypsyn ohessa. Hohhoijaa. Ovatko geenit sitten niin paljon nykyään rapistuneet, että omien lasten hoidosta ei enää selvitä?

Jossain blogissa törmäsin pitkään keskusteluun juuri tuosta Kallialan kirjasta, ja joku kommentoi hyvin, että jos vanhemmat syyllistyvät tai ahdistuvat, eikö se nimenomaan kerro siitä, että jokin on pielessä, että pitäisi arvioida ratkaisujaan ja toimintatapojaan uudelleen (tähän eivät vain kaikki tietenkään pysty), ja muistaakseni kommentoija lausui myös, että jokaisen kannattaisi pyrkiä parantamaan päiväkotitilannetta. Jos joku homma mättää, otetaan se puheeksi työntekijöiden kanssa ja vaaditaan kunnon hoitoa. Miten muuten mikään ikinä muuttuisi?

Koko aikuiselämä pohjaa lapsuuteen. Siksi minusta on tärkeää "suoriutua" vanhemmuudesta hyvin ja aina pyrkiä parempaan. Minun vastuullani on pienen ihmisen elämä. Se ei ole mikään pikkujuttu, jonka voisi sivuuttaa olankohautuksella ja lauseilla "hyvä siitä mukelosta tulee", "kyllä sitä huonommistakin olosuhteista lähdetään maailmalle ja pärjätään"! Kyllähän rouva Poloniuskin "yritti parhaansa", mutta se ei nähtävästi ihan ole riittänyt. "Työnnän pääni pensaaseen ja lakkaan ajattelemasta ahdistavia asioita" -äidit eivät taida saattaa suureen maailmaan niitä parhaiten selviytyviä mukeloita... Aijai, taasko minä syyllistän! Lapsen vastuullahan se selviäminen on! Kun 18 vuotta on täynnä niin itse on pärjättävä, oli tausta mikä hyvänsä.

No, olen lukenut myös huvikirjallisuutta, nyt on menossa Mario Readingin "Maya-ennustus", ja jos maailmanloppu tulee tämän vuoden joulukuussa, niin samapa tuo, miten lapsensa hoitaa tai jättää hoitamatta, vastuutonta oli varmasti jo koko lisääntyminen.

P.S. Enpä olekaan jaksanut linkittää mitään Berlinale-puheita, minusta se koko juttu on jo niin passeeeee.